Kategoria: Yleinen

Kevät on mielestäni parasta aikaa vuodesta. Kevät on merkki siitä, että yksi talvi on taas selätetty. Joka vuosi on yhtä hämmästyttävää, kuinka nopeasti päivät pitenevät. Tänä vuonna lumet häipyivät todella nopeasti. Eihän sitä paljon ollutkaan. Niin, ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eletään vasta maaliskuun puoliväliä, ennen toukokuuta ehtii tapahtua vaikka mitä. Lapsuudesta, 1980-luvun alkupuolelta muistan vappuaaton, kun kuljeskelin iloisena pihalla keväisessä mekossa. Olin varmaan saanut sen syntymäpäivälahjaksi. Ulkona oli niin ihanan keväistä ja lämmintä. Illalla nukkumaan mennessä odotin innolla seuraavaa aamua, että mekko päällä voisin taas tepastella ulkosalla. Aamun saapuessa pettymys oli valtava, kun yön aikana maahan oli kerääntynyt reilusti lunta. Siitä meni vähän lapsen mieli synkäksi ja mekko sai jäädä odottamaan parempia kelejä.
Lintujen sirkutus on ihania kevään merkkejä. Tupani ympärillä on metsää, joten sirkuttajia riittää. Muutama päivä sitten joutsenpari oli ilmestynyt pellolle. Saa nähdä, jäävätkö taas lähistölle pesimään. Viime keväänä oli ensimmäinen kerta, kun joutsenet tekivät poikaset tälle lakialle. Olen tällä markilla puolet elämästäni asunut ja viime kesä oli ensimmäinen, kun näin joutsenparilla poikasia. Edellisenä keväänä joutsenpari oli pellon keskellä olevalla lammella aika pitkään, mutta sitten yllättäen häipyivät. Saattoi mennä pesiminen pieleen. Myös kurjet pesivät lakian reunalla olevassa metsässä. On aika vaikuttavaa kiikarilla seurata perheiden eloa ja poikasten kasvamista. Viime keväänä läheisellä pellolla ruokaili muutaman viikon kymmeniä hanhia. Niitä en ennen ole näillä pelloilla nähnyt. Muutamana kesänä pääskyset ovat pesineet autokatoksessa. Parina vuonna myös autotallissa. Edellisenä kesänä pesiminen sujui, loppukesästä oli ilmassa paljon siipien huisketta ja syöksyharjoittelua. Elokuulla taisi olla isommat kokoontumisajot. Sähkölangalla istuskeli yli 50 pääskystä parhaimmillaan. Niitä on aivan mahtavaa seurata. Viime kesänä pesintä meni jostakin syystä pieleen, ainakin yksi pari vaikutti yrittävän toisen kerran. Jälkeläisiä vaikutti olevan aika vähän. Saa nähdä, mitä tuleva kesä tuo tullessaan. Pitäisi autokatokseen tehdä jonkinlaisia alustoja, johon pesiä olisi helpompi tehdä.
Kylvötyöt pitäisi aloittaa. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tomaatteja siemenestä asti. Lopputulos oli yllättävän hyvä, vähän pitää tehdä parannuksia tänä vuonna. Jos ei muuta, niin vähän harvempaan istuttaa taimet kasvulaatikkoon. Mielenkiinnosta ajattelin kasvattaa perunaa sillä mielellä, että iskeä siemenperunoita tontille ja metsän reunaan sinne tänne. Seurata sitten kasvaako vai ei.

Kuva on otettu varmaan viime kesänä. Tämä maisema avautuu kotini ikkunoista. Ikinä en tule siihen kyllästymään. Vuodenaikojen mukaan näkymä vaihtelee. Joka vuodenaikaan liittyy piirteitä, jotka ihastuttavat vuodesta toiseen. Asun nykyään lapsuuden kodissani, tätä samaa maisemaa olen ihastellut yli puolet elämästäni. Elämäni ensimmäiset 18 vuotta ja viimeiset kymmenen vuotta. Välillä tuli katseltua muita maisemia. Tänne kuitenkin halusin palata. Toivottavasti saan loppuelämäni asua. Lasten kanssa on jo pieni pilke silmäkulmassa, mutta pala totuuttakin, tehty suunnitelmia mitäs sitten jos esim. muistini alkaa pätkiä oikein huolella. On suunniteltu paikantimia ja muita vahtijärjestelmiä. No, sen aika näyttää kuinka tässä mennään. Ikää kumminkin vasta vähän yli 50 v, niin eiköhän tässä vielä porskuteta.

Viihdyn todella hyvin täällä keskellä metsää, Paulanmarkilla. Aikoinaan sain nimetä tontin uudestaan. Paulanmarkki siitä tuli. Ja blogini nimi myös. Kaikenlaista tulee touhuttua ja mietittyä täällä omalla markilla. Toki poistun välillä ihmisten ilmoille, jopa kaupunkeihin asti. Kotiin on kuitenkin aina niin ihana tulla. Kissa ja koira täällä aina odottaa. Kolme tytärtä ovat kaikki yli 20 v, lentäneet pesästä vuosia sitten.

Nyt on aikaa kirjoitella ja tehdä omia juttuja. Työ lähihoitajana vie osansa. Omakotitalon ja tontin kanssa riittää tekemistä, vähän joka vuoden aikaan. Pitäisi saada puita kumoon, että saisi moottorisahan taas käynnistää ja pilkkoa polttopuita tuleville talville.

Kevät alkaa lähestyä. Pidän suunnattomasti tästä ajasta, kun päivät alkaa pidentyä ja aurinko lämmittää pikkuhiljaa. Vuoden parasta aikaa.

Paulan Markilta -blogissa tulee pohdittua ja kirjoiteltua asioista ja ilmiöistä, mitä tässä on tullut koettua ja tullut vastaan yli 50 vuoden aikana. Sydäntä lähellä on mm. maatalous, historia, lapset, työelämä ja ympäristö.

Yksi syy blogin kirjoittamiseen juontaa lähes 30 vuoden taa. Isäni kanssa ajeltiin Pulkkilasta kotia kohti. Se oli niitä matkoja, kun isäni kanssa keskusteltiin asioista. Isäni on syntynyt 1942, sen ajan miehet eivät järin paljon harrastaneet syvällisiä keskusteluja. Sillä matkalla isäni esitti kysymyksen: ”Ookko ajatellu kirjoittaa joskus kirjan?” Isäni tiesi mielenkiintoni lukemiseen ja kirjoittamiseen. Vastasin isälleni, että kyllä olen ajatellut.

Vuosien saatossa kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Kun nyt olen lähes saman ikäinen, kun isäni esitti kysymyksen kirjan kirjoittamisesta, havahduin, että asiaa täytyy ryhtyä työstämään. Blogin avulla toivon löytäväni taas kirjoittamisen taidon. Jos se kirja jää kirjoittamatta, jää lapsille mustaa valkoisella muisto äidistä. Isäni kuoli 10 vuotta sitten. Paljon jäi hänen ajatuksistaan ikuiseen pimentoon.