Kotinurkilta

Kuva on otettu varmaan viime kesänä. Tämä maisema avautuu kotini ikkunoista. Ikinä en tule siihen kyllästymään. Vuodenaikojen mukaan näkymä vaihtelee. Joka vuodenaikaan liittyy piirteitä, jotka ihastuttavat vuodesta toiseen. Asun nykyään lapsuuden kodissani, tätä samaa maisemaa olen ihastellut yli puolet elämästäni. Elämäni ensimmäiset 18 vuotta ja viimeiset kymmenen vuotta. Välillä tuli katseltua muita maisemia. Tänne kuitenkin halusin palata. Toivottavasti saan loppuelämäni asua. Lasten kanssa on jo pieni pilke silmäkulmassa, mutta pala totuuttakin, tehty suunnitelmia mitäs sitten jos esim. muistini alkaa pätkiä oikein huolella. On suunniteltu paikantimia ja muita vahtijärjestelmiä. No, sen aika näyttää kuinka tässä mennään. Ikää kumminkin vasta vähän yli 50 v, niin eiköhän tässä vielä porskuteta.

Viihdyn todella hyvin täällä keskellä metsää, Paulanmarkilla. Aikoinaan sain nimetä tontin uudestaan. Paulanmarkki siitä tuli. Ja blogini nimi myös. Kaikenlaista tulee touhuttua ja mietittyä täällä omalla markilla. Toki poistun välillä ihmisten ilmoille, jopa kaupunkeihin asti. Kotiin on kuitenkin aina niin ihana tulla. Kissa ja koira täällä aina odottaa. Kolme tytärtä ovat kaikki yli 20 v, lentäneet pesästä vuosia sitten.

Nyt on aikaa kirjoitella ja tehdä omia juttuja. Työ lähihoitajana vie osansa. Omakotitalon ja tontin kanssa riittää tekemistä, vähän joka vuoden aikaan. Pitäisi saada puita kumoon, että saisi moottorisahan taas käynnistää ja pilkkoa polttopuita tuleville talville.

Kevät alkaa lähestyä. Pidän suunnattomasti tästä ajasta, kun päivät alkaa pidentyä ja aurinko lämmittää pikkuhiljaa. Vuoden parasta aikaa.